Parin viikon sisään on tullut luettua kaksi kotimaisen viihdekirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Ensin luin Enni Mustosen "Järjen ja tunteen tarinoita Parittomat", 2008. Täytyy sanoa, että sinäänsä hauska, viihdyttävä tarina, mutta miten se liittyi mihinkään!? Järjen ja tunteen tarinoita on sarja, jossa on ilmestynyt neljä kirjaa ennen Parittomia. Aikaisemmat kirjat ovat kuvanneet 1890-luvun Helsinkiä, maaseuta ja kaupunkia. Anna-Sofian ja Hilman elämää oli mielenkiintoista lukea sen aikakauden tapahtumien varjossa. Yhtä´äkkiä Parittomissa hypättiin nykypäivään. Seurattiin kyllä Anna-Sofian ja Hilman jälkeläisten menoa, mutta neljännen ja viidennen kirjan väliin olisi varmasti vielä mahtunut monta mielenkiintoista kirjaa. Ehkäpä mielenkiintoisempaakin kuin tämä Parittomat.

Toisena luin Tuija Lehtisen "Suklaapolkuja", 2008. Ei ehkä ollut viisasta lukea kahta näin samankaltaista kirjaa perätysten, mutta ne sattuivat ilmestymään suht´ yhtäaikaa. Meinasi mennä kirjojen henkilöt ja tapahtumat sekaisin... Vaikka kirjat eivät niin samalaisia olleetkaan. Suklaapolkuja kirja oli Lehtistä ja siksi tiesi mitä luki ja mitä oli tulossa, mutta toisaalta loppusaihkinoissa oli ihan mielenkiintoinen käänne, jonka oletin jo melko alusta olevan erilaisen. Lehtinen oli kyllä keksinyt hauskan poikkeavan ratkaisun. =)

Rhett on taas palannut minun luettavien kirjojen pinoon... Siellä on kyllä monta muutakin... Parhaillaan luen "Viirun ja Pesosen Joulupuuhia". ;)

Palataan, jahka on luettuna jotain alkukirjoitusta enemmän. =D