Mutta olen minä jotain lukenut. Lasten- ja nuorten kirjoja näköjään. ;)

Layton, Neil : Mammuttikoulu, 2009 (lasten)

Hauska ja jännittävä kirja. Paljon kuvia ja loppuratkaisuun liittyvä pieruhuumori kiehtoo varmasti nuorialukijoita. Kirjahan on lapsille suunnattu ja luulisin, että poikia se voisikkin kiinnostaa. Kirjassa ei ole paljon tekstiä.

MacAllister, M. I. : Orrin ja Usvasaarenperillinen, 2008 (lasten)

Kolmas osa Orrinin seikkailuja. Nämä kirjat ovat aika synkkiä ja aika pelottaviakin. Lapsille se on suunnattu ja onkin kirjastossa lasten eikä nuorten puolella. Se keikkuu kyllä mielestäni siinä rajoilla. Tykkään paljon näistä oravatarinoista. =)

DiTerlizzi, Tony ja Black, Holly : Spiderwickin kronikat II, toinen osa kolemesta Jättiläispulma, 2009 (nuorten)

Tuota noin... Ensimmäinen kronikka oli ihan mielenkiintoinen ja elokuvankin aijon tässä siitä katsoa. Mutta jotensakkin en ole enään niin innostunut lukemaan tätä toista kronikkaa. Ehkä liian samankaltaista, että jaksaisin innostua.

Marttinen, Tittamari : Viivi Pusu ja säihkyvät sukset, 2009 (nuorten)

Tämän kirjan kirjan kanssa minulla oli samanlainen olo kuin edellistä kirjaa lukiessani. Liian samankaltaista akaa jo olla. Jymähtänyttä. Mutta ehkä minä en kuulukkaan kohderyhmään. =D

Kivelä, Anneli : Katajamäellä kuohuu, 2009 (aikuisten romaani)

Tämän sarjan lukeminen on jokseenkin pakkolukua. Parista ensimmäisesta kirjasta pidin, mutta sitten alkoi tökkiä. Mielestäni teksti ei ole niin sujuvaa kuin muilla samantyylisä kirjoja kirjoittavilla. Turhaudun tämän tekstin kanssa. Kirjat ovat kyllä kovin suosittuja kirjastossa. Joten tämä ongelma on siis vain minun korvien välissä. =) Olen ikäni tykännyt lukea hömppää, mutta nyt on huomattavissa tökkimistä tässä suhteessa. ;) Olen siirtynyt lähes kokonaan lasten ja nuorten osastolle. Eikös se vanheneminen tälläistä aiheuta. =)

Löysinpäs tämmöisen mielenkiintoisen blogin : Hömpän helmiä

Sittenpäs luin sellaisen kirjan, jota olen mielessäni pyöritelly. Kyseinen sarja on todella kysytty kirjastossa ja sen ensimmäisestä osasta on tehty myös elokuva. EN vain oikein tykkää mistään kauhujutuista. Ystäväni kuitenkin suositteli minulle kirjaa sanoean "Kyllä sinä oikeastaan tykkäisit siitä kirjasta, se on rakkaustarina."

Meyer, Stephanie : Houkutus, 2005 (nuorten)

Tämän ensimmäisen osan luin muutamassa päivässä. Mikä on nopeaa minun mittapuullani ja ottaen huomioon ettei lukuintoa ole viimeaikoina oikein ollut. Kirja on mielestäni hyvin kirjoitettua soljuvaa tekstiä. Suomentajalla on varmasti osuutensa asiassa. Tykkään Harry Pottereista ja sen kaltaisesta fantasiasta, se ei ole pelottavaa. Sitä ei voi tapahtua oikeassa elämässä. Houkutuksen tapahtumat voisin kuvitella tapahtuviksi. Joo, olen aika höperö. Siksipä olen miettinyt uskallanko lukia seuraavia osia. Uusikuu odottaa jo tuolla, mutta luin Wikipediasta juonipaljastuksia ja en ole varma tykkänkö. ;) Olen melkoinen romantikkokin kirjojen suhteen, en voi sietää sankaritarta joka rakastaa ensin yhtä ja sitten onkin kahden vaiheilla. Pikkuseikka sinänsä, mutta ärsyttää aika paljon. =D

Houkutusta lukiessani mietin monenlaisia asioita. Muunmuassa sitä, että näinkö on, että kun joku aikoo murhata jonkun, murhaaja alkaa analysoida miksi aikoo tehdä mitä aikoo. Sivu tolkulla kirjoitetaan siitä miksi tähän on tultu. Kyllähän siinä uljas sankari kerkiää karauttaa paikalle ja pelastaa sankarittaren. Miten lienee oikeassa elämässä?

Tämmöistä tänään Niiskuneidin lukunurkassa =)

Nyt uuden vuoden kunniaksi vaihdoin blogipohjan. Siksikin näin, kun entinen pohja ei jostain syystä toiminut enään, taustakuva meni jotenkin pirstaleiseksi. Tykkäsin siitä kyllä paljon. =) Mutta Lontoo on nyt täällä teemana samoin kuin käsityöblogissani. Matkailuhammasta kutkuttaa! Kerran olen Lontoossa ollut ja uudelleen halajaisin. Minulla jäi kyllä suutelematta Trafalgar Squarin leijonat joten enpä taida sinne enään päästä... Pitiköhän niitä muuten edes suudella?! No, jotain kuitenkin että sinne pääsisi uudelleen ja minä vain kuvasin ne. =)

Yhden kirjan olen tässä kiireen keskellä lukenut. Ja tykkäsin siitä kovasti, vaikkakin se muistutti aika paljon Harry Potteria ja Surkeitten sattumusten sarjaa. Nyt odotan lisäosia, jotta näen mitä tuleman pitää. Kirja on siis Sarah Prineas: Taikavaras, 2008.  Tämä oli ensimäinen osa trilogiasta ja siinä ei oikeastaan mikään jäänyt mietittyttämään niin on ihan mielenkiintoista nähdä mihin kirjailija vie sarjaansa... No, ehkä sitä voisin miettiä, että ketkä/kuka oli Conin vanhemmat?

Hersyvää kerrontaa, hymyilytti monta kertaa. =)

Esitys oli tulvillaan kaunista lavastusta ja komeaa laulua. Puvustuskin oli silmiä hivelevää, vaikka minusta tuntui, että naisten hameet olivat liian lyhyitä. Ehkä näin liikkumisen kannalta? Mutta silmät meinasivat juuttua näihin kellohelmoihin ja häiritä tarinan seuraamista.

Aleksanteri I:stä esitti Riku Pelo, myös Virtuososta tuttu laulaja. Hänen laulantaansa oli mahtavaa ja sitä kuunteli ilolla. Suurta iloa herätti rahvaan lauluesitys torilla. Siellä oli kyllä niin härskiä laulua että. Ei kainosteltu. Piti ihan vierustoverilta kysyä, jotta sanoiko noi oikeesti noin!? =D Tarina oli oikein kaunis prinsessa ja prinssi satu. En vain ehkä ollut oikeassa vireessä hempeilyille. =) Mutta normaalisti tykkään tälläisestä. Ja nyt se jäi ontoksi. Ihailin kaikkea muuta kuin tarinaa. Loppu mietitytti se jäi vähän kesken, vaikka toisaalta se loppui oikein haikean suloisesti. =)

Olipas kiva pitkästä aikaan päästä kulttuuri elämyksen pariin. ;)

Innostuin kuitenkin lukemaan vielä kaiken lisäksi nämä Finlandia junior ehdokkaiden kirjat. Paitsi ne kaksi paksuinta nuorten kirjaa, jotka ovat vielä tuolla odottamassa lukijaansa.

Lukenut olen nämä:

Applegren, Tove: Vesta-Linnea mieli mustana, 2008 (kuvakirja) -Hauskasti kuvitettu kertomus tytöstä ja sisarkateudesta.

Tiitinen, Esko-Pekka: Villapäät, 2008 (nuoret) -Sanavalmis ja yliaktiivinen nuorukainen päättää perustaa bändin kavereidensa kanssa. Hauskaa sanojen riimittelyä ja vakavaakin pohdintaa.

Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja noidutut tossut, 2008 (lasten) -Ylivilkas tyttönen seikkailee esikoulussa.

Ruohonen, Laura: Yökyöpelit, 2008 (82.2 runoja) -Hauskoja runoja jotka ainakin minuun aikaseen ihmiseen iskevät. Olisi kiva tietää mitä lapset niistä aattelevat. =) Suosikkini kuvituksessa oli musta karvainen ja paljasmahainen pallero.

Tämä kuvastaa niin tämänhetkistä tilannetta: =)

Oikein nurin

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oikein nurin

oikein nurin

vähän kudoin, paljon purin.

Oikein nurin

oikein nurin

pakkasilla sitten surin.

Ruohonen, Laura

 

Lempinen, Marja-Leena: Punainen lumme, 2008 (nuoret)

Luther, Annika: Kirje maan ääriin, 2008 (nuoret)

Lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula valitsee voittajan 27. marraskuuta. Mielenkiintoista nähdä kenet hän palkitsee. Itse olen tähän mennessä pitänyt kovasti "Yökyöpelistä", mutta kaksihan on vielä lukematta. =) Joten enpä ala veikkailemaan kuka voittaa. Eihän voitto ole edes tärkeä.

Finlandia-palkinto ehdokkaat on myös julkaistu, mutta aika suurella todennäköisyydellä en niitä lue. Muutaman olen joka vuosi lukenut, mutta monesti olen vähän jäänyt kylmäksi niille. Koulussa pakkolukuna tuli muutama luettua ja oli se kyllä vaikeeta. ;) Näistä vuoden 2008 ehdokkasita Nevanlinnan Aarnen Marie minua on jo pitemmän aikaa kiinnostanut lukea. Kyseinen kirja on aika tavalla ollut menossa kirjastosta ja on siksi jäänyt lukematta. Mutta varmasti luen jahka saan sen käsiini. =)

http://www.petiteanglaise.com/

Mutta kuinka se tuntuikin niin romaanilta, Keyesin, Greenen, Kellyn tai Kinsellan kirjoittamalta romaanilta naisen elämästä. Odotin siis ehkä jotain muuta ja kun odotus ei täytynyt en päässyt kirjan sisään. Ehkä joskus voin lukea kirjan uudestaan ja ehkä se sitten upoaakin paremmin... Ehkä olen blogiutunut ja koska kirja ei näyttänyt yhtään blogilta niin en sitä osannut lukea. ;)

En yleensä lue tälläisiä kirjoja. No, millaisia?! Siis sellaisia joissa on onneton loppu ja onnetonta vähän muuallakin. ;) Taipumukseni on lukea kirjasta lopusta pätkiä, jotta tiedän mihin olen aikaani uhraamassa. En halua lukea mitään onnetonta! En myöskään ole kissaihminen, pelkään niitä. Mutta rakastan kissoja ja koiria ja no, kaikkia eläimiä. Ja ennen kaikkiea, siellä missä puhutaan kirjastoista kiinnostukseni herää. Rakastan siis kaiken muun lisäksi kirjastoja. Lisäksi tämän kirjan kanessa on niin kaunis ja puhutteleva kissa, että kukapa ei siitä jo innostuisi tätä kirjaa lukemaan. =)

Kirja on siis Vicky Myronin ja Bret Witterin kirjoittama kirja kerran oikeasti eläneestä Kirjastokissasta nimeltä Dewey Readmore Books. Kirjastoammattilaisille nimi avautuu varmaan pian, ehkä muillekkin. Melvil Dewey on luonut yleistenkirjastojen kymmenluokitusjärjestelmän, jonka mukaan kirjat yleisten kirjastojen hyllyissä lepäävät.

Kirja on paljon muutakin kuin tarina kissasta joka löytyy eräänä erittäin kylmänä tammikuun päivänä vuonna 1988 kirjaston palautusluukusta melkein kuoliaaksi paleltuneena. Tarinan kertoo Deweyn löytänyt kirjastonhoitaja. Kaikki tämä tapahtuu Iowassa kaupungissa nimeltä Spencer. Kirja kertoo samalla kaupungin historian, tarinan kertojan elämäkerran ja kirjastojen merkityksen ihmisten elämässä.

Suosikki kohtani kirjassa on tämä, voi kumpa se olisikin niin helppoa.:

”Hyvän kirjaston ei tarvitse olla iso tai kaunis. Siellä ei tarvitse olla hienoimpia palveluja tai tehokkainta henkilökuntaa tai suurinta käyttäjämäärää. Hyvä kirjasto huolehtii. Se on kietoutunut yhteisön elämään tavalla, joka tekee siitä korvaamattoman. Hyvä kirjasto on kirjasto, jota tuskin huomataan, sillä se on siellä aina ja tarjoaa aina sen, mitä milloinkin tarvitaan”  s.133

Dewey Readmore Books - Linkki johtaa Spencerin yleisenkirjaston kotisivuilla olevalle Dewey -sivulle.

Kirjaa suosittelen kaikille eläinten, kirjastojen ja historian ystäville. Vicky Myron & Bret Witter : Kirjastokissa.

En tiedä mitä seuraavaksi lukisin... Kirjoja olisi kyllä pinossa odottamassa lukuhetkeä, mutta nyt kaikki tuntuu aika valjulta tähän serrattuna. ;)  Joten palataan bitteilemään jahka kirjat taas kutsuvat.

Taannoin  innostuin lastenkuvakirjoista lukemaan Sven Nordqvistin Viiruja ja Pesosia. =) "Viirun syntymäpäivät", 1984, "Viiru ja Pesonen kettujahdissa", 1986 ja "Viirun ja Pesosen joulupuuhat", 1994. Ihania kirjoja ja kuvitus on niin eläväinen. Joulukalenteri kyseisestä kissasta oli aivan ihana. Se perustui kirjaan Viirun ja Pesosen joulupuuhat. Pesonen rakentaa joulupukkia ja oikea joulupukki tekee taikojaan. ;) Ihana kirja sekä kalenteri.

Seuraavaksi luetaan lisää kissajuttuja. Nyt luetaan tositarinaa Kirjastokissasta nimeltä Dewey.

Toisena luin Tuija Lehtisen "Suklaapolkuja", 2008. Ei ehkä ollut viisasta lukea kahta näin samankaltaista kirjaa perätysten, mutta ne sattuivat ilmestymään suht´ yhtäaikaa. Meinasi mennä kirjojen henkilöt ja tapahtumat sekaisin... Vaikka kirjat eivät niin samalaisia olleetkaan. Suklaapolkuja kirja oli Lehtistä ja siksi tiesi mitä luki ja mitä oli tulossa, mutta toisaalta loppusaihkinoissa oli ihan mielenkiintoinen käänne, jonka oletin jo melko alusta olevan erilaisen. Lehtinen oli kyllä keksinyt hauskan poikkeavan ratkaisun. =)

Rhett on taas palannut minun luettavien kirjojen pinoon... Siellä on kyllä monta muutakin... Parhaillaan luen "Viirun ja Pesosen Joulupuuhia". ;)

Palataan, jahka on luettuna jotain alkukirjoitusta enemmän. =D